Nyt tuli sit tämmönen. Nimiä näille on aina älyttömän vaikee keksii. Idean keksiminen tuntuu sillai tärkeemmältä, vaikka Reino Helismaa sanoikin että nimi on kaiken a ja o, mutta Repe oli omassa sarjassaan muutenkin.
Tää nyt on tämmönen nuoruusmuisto. Luojan lykky että nuoruus oli sellainen mistä piisaa muisteltavaa, vaikka kyllähän siihen semmostakin mahtui mitä ei niin välittäis muistella. Löpö ei loppunut kertaakaan sata kilsaa liian aikaisin, paitsi ehkä vertauskuvallisessa mielessä.
Aikaa jos taaksepäin mä saisin
niin tietäisin minne palaisin
Vaikka edes yhdeks päiväks vain
Muistan tuoksun kesäheinän
ja äänet diedelmoottorin
kun se löpö silloin loppui
sata kilsaa liian aikaisin
Kuinka kerran sovittiin
et reissu mennään äijäporukalla
ja sit seuraavaksi nähtiin
vasta kotimatkalla
Kyllä mulla on hyvin näin
Ei tää siitä ole kii
Ne on vaan nää hetket
mitkä mun päässäni ajelehtii
Kai niiihin mahtui jokunen
synkkä ja pilvinen
Mutta näin jälkeenpäin
muistan vain kultareunuksen
Jos aikaa taakse päin mä saisin
mitä itselleni sanoisin
vai olisko vaikeneminen
kultaa kuitenkin
Koska silloin kyllä kaikki tiedettiin
ja kaikki oli niin helppoa
Ei mikään painovoiman lisäks
koskaan meihin tehoa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.