Nyt tuli sit tämmönen. Nimiä näille on aina älyttömän vaikee keksii. Idean keksiminen tuntuu sillai tärkeemmältä, vaikka Reino Helismaa sanoikin että nimi on kaiken a ja o, mutta Repe oli omassa sarjassaan muutenkin.

Tää nyt on tämmönen nuoruusmuisto. Luojan lykky että nuoruus oli sellainen mistä piisaa muisteltavaa, vaikka kyllähän siihen semmostakin mahtui mitä ei niin välittäis muistella. Löpö ei loppunut kertaakaan sata kilsaa liian aikaisin, paitsi ehkä vertauskuvallisessa mielessä.

 

Aikaa jos taaksepäin mä saisin

niin tietäisin minne palaisin

Vaikka edes yhdeks päiväks vain

Muistan tuoksun kesäheinän

ja äänet diedelmoottorin

kun se löpö silloin loppui

sata kilsaa liian aikaisin

Kuinka kerran sovittiin

et reissu mennään äijäporukalla

ja sit seuraavaksi nähtiin

vasta kotimatkalla

         Kyllä mulla on hyvin näin

        Ei tää siitä ole kii

        Ne on vaan nää hetket

        mitkä mun päässäni ajelehtii

        Kai niiihin mahtui jokunen

        synkkä ja pilvinen

         Mutta näin jälkeenpäin

         muistan vain kultareunuksen

 

Jos aikaa taakse päin mä saisin

mitä itselleni sanoisin

vai olisko vaikeneminen

kultaa kuitenkin

Koska silloin kyllä kaikki tiedettiin

ja kaikki oli niin helppoa

Ei mikään painovoiman lisäks

koskaan meihin tehoa