Kriiasi kotona ja kaikki siihen liittyvät tunteet puristuivat tähän muotoon. Rakkausruno! Ihan selvästi - mitä sitä kiertelemään. Oli helppo tehdä tämä. Työpaikalla käydessäni noin kymmenessä minuutissa raapasin tämän. Aihe oli tuttu ja kai tästä oli senkin takia niin helppo kirjoittaa. Itketin vaimokultaa tällä runolla. Sattui käymään niin, että vaimokulta luki tämän sähköpostistaan paikallisen bussissa edellä kerrotuin seurauksin. Hänelle tämä oli kyllä tarkoitettukin, ei sen puoleen.

 

Mä oisin miettimättä - Jos vain osaisin!

Ja sanat muutamatkin ottaisin takaisin.

Mutta muuttaisko se mitään siitä

mitä meil on nyt.

En tiedä...

Mä en tiedä. En oo vastausta löytänyt.

 

Vuodet vierii ja ne on elämää

mikä rihkamasta riisuu

eikä kaipaa kiiltävää

Tää on ukkospuuska

Säde ilta-auringon

Tässä on kaikki

minkä tuuli ilmaan saanut on

 

Ja sä oot yhä siinä - Olet sade

Olet mulle elämää

ja se viimeinen valtti

mikä mulle käteen jää...