Kriiasi kotona ja kaikki siihen liittyvät tunteet puristuivat tähän muotoon. Rakkausruno! Ihan selvästi - mitä sitä kiertelemään. Oli helppo tehdä tämä. Työpaikalla käydessäni noin kymmenessä minuutissa raapasin tämän. Aihe oli tuttu ja kai tästä oli senkin takia niin helppo kirjoittaa. Itketin vaimokultaa tällä runolla. Sattui käymään niin, että vaimokulta luki tämän sähköpostistaan paikallisen bussissa edellä kerrotuin seurauksin. Hänelle tämä oli kyllä tarkoitettukin, ei sen puoleen.
Mä oisin miettimättä - Jos vain osaisin!
Ja sanat muutamatkin ottaisin takaisin.
Mutta muuttaisko se mitään siitä
mitä meil on nyt.
En tiedä...
Mä en tiedä. En oo vastausta löytänyt.
Vuodet vierii ja ne on elämää
mikä rihkamasta riisuu
eikä kaipaa kiiltävää
Tää on ukkospuuska
Säde ilta-auringon
Tässä on kaikki
minkä tuuli ilmaan saanut on
Ja sä oot yhä siinä - Olet sade
Olet mulle elämää
ja se viimeinen valtti
mikä mulle käteen jää...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.