Olin tässä eräänä iltana aikeissa mennä ostarille tupakanostoon. Matka ei ole pitkä. Puolivälissä huomasin naisen istuvan bussipysäkillä yksikseen. Jostain syystä kiinntin huomioni naiseen. Näytti aivan siltä kuin hän olisi itkenyt. Seisahduin ja katselin vähän matkan päästä. Mietin, mennäkö kysymään mikä sulla on vai jatkanko matkaa. Mielessä kävi sekin että saan kysymykseeni tylyn vastauksen. Tuumailin että sitten minäkin olen tyly toiseen suuntaan. Päätin kuitenkin mennä kysymään.

Nainen vastasi kyyneleitään pyyhkien kaiken olevan hyvin. Sanoin että eikä ole ja nainen rupesi kertomaan tarinaansa. Eroa on hierottu puolivuotta. Miehellä on urakkatyössä hyvät tulot. Tosi hyvät, eikä taloudellisesti ole mitään hätää. Kysyin naiselta onko hän kukaties taloudellisesti riippuvainen miehestään ja sain vastaukseksi että ei ole. Nainen kertoi työstään ja pienestä pojastaan. Kolmevuotiaasta, joka innoissaan menee päiväkotiin ja on kova puhumaan.

Kysyin että mistä se kiikastaa ja että haluaako hän itse erota vai tuntuuko se hänestä aivan mahdottomalta ajatukselta? Tässä kohtaa keskustelukumppanini rupesi valittelemaan vilua ja siirryimme läheiseen baariin jatkamaan tarinaa. Nainen kertoi kuinka mies on usein väsynyt ja tykkää naukkailla enemmän kuin normaalit ruokajuomat. Siitä ei kuulemma tule muuta kuin riitaa ja muutaman kerran hän on joutunut poikansa kanssa pakenemaan naapuriin. Poika ei tietenkään ymmärrä tilannetta yhtään odotettuaan ensin isää kotiin ja jouduttuaan sitten pelkäämään. Nainen kertoi että puolenvuoden jälkeen he ovat tulleet siihen tulokseen että ero on se vaihtoehto.Ja justiinsa joulun alla...

Sanoin naiselle että tiedän mistä hän puhuu. Olin itsekin vähällä joutua eroamaan joulun alla. Kerroin että meillä asiat kääntyivät parempaan päin sekä sen, että asia oli raskas ja vaikea siitä huolimatta. Kerroin hänelle että vaikka pahalta tuntuukin, niin usko siihen että olet hyvä ihminen sekä siihen että pärjäät kyllä. Pidä kiinni omista elämänarvoistasi ja toimit niiden mukaan. Pidät huolen itsestäsi koska jos ihminen ei saa pidettyä huolta itsestään, hän ei pysty elämään toisen kanssa. Katsoin kyyneliään pyyhkivää naista ja säälin häntä. Mietin että tuo nainen olisi valmis antamaan paljon päästäkseen pois elämäntilanteestaan. Olisin kovasti halunnut sanoa hänelle jotain mikä olisi helpottanut hänen oloaan, mutta tuntui etten pysty siihen.

Juttelimme jonkin aikaa. Nainen pahoitteli kun on niin surullinen että itkettää. Vastasin että niin minäkin tein vastaavassa tilanteessa eikä siinä ole mitään pahaa. Turha näytellä urhoollista jos ei jaksa ja kun siitä ei olisi asian kannalta hyötyä vaikka jaksaisikin. Oli parisuhde sitten lakisääteisesti ajatellen minkälainen tahansa, niin siinä tehtävät ratkaisut ovat sellaisia jotka aina koskettavat molempien tunteita. Sille ei vaan voi mitään.

Nainen ilmoitti lähtevänsä kaverinsa luo. Hän nousi ylös ja kiitti minua siitä että olin kuunnellut häntä ja jutellut hänen kanssaan. Kerroin olevani iloinen siitä jos jotenkin pystyin lohduttamaan häntä tai parantamaan hänen mieltään. Kuulemma pystyin... Nousin itsekin ylös ja muistutin häntä siitä, miten tärkeää on että hän uskoo itseensä ja pyrkii parhaansa mukaan huolehtimaan itsestään. Kehotin häntä olemaan yhteydessä kavereihinsa, koska kaverit ovat tärkeitä toisilleen. Yksin ei ole hyvä olla. Nainen katsoi minua liikuttuneena ja halasi. Halasin itsekin ja olin myös jokseenkin liikuttunut. Nainen häipyi ja minä jäin vielä hetkeksi.

Kun jäin yksin, tuli merkillinen olo. Hyvä olo. Tajusin että minullahan riitti voimavaroja kuunnella toisen huolia, vaikka olen juuri käynyt läpi elämäni suurimman parisuhdekriisin. Ajattelin että olen varmasti ns. toipumaan päin pystyessäni kuuntelemaan toisen murheita. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä että ihmiset on otettava vakavasti jos he luottavat niin paljon että rupeavat murheistaan kertoilemaan. Vaikka ne asiat eivät omassa elämässä olisikaan merkityksellisiä, niin toiselle ne ihan varmasti ovat. Tämä on mielestäni hyvä pitää mielessä. Mikäli toinen apua tarvitsee niin kyllä sitä on silloin antava.

Ihmisten pitää välittää toisistaan!